HioP! Wannabe ompelijan unelma

Olen ollut jo pitkään varsin kiinnostunut ompelusta. Tai peruskoulussa ompelin vielä paljon ja mielelläni, mutta sen jälkeen kului vuosia, että lyhensin housutkin silitettävällä liimanauhalla. Jossain vaiheessa ompelukone alkoi taas kiinnostaa. Viimeisen parin vuoden aikana olen pikkuhiljaa lämmitellyt suhdettani ompelukoneen kanssa. Niinpä meinasinkin ratketa riemusta, kun sain alkuvuodesta mahdollisuuden testata HioPin ompelupaketteja.*

Valitsin testiin bomberin ja legginsit. Ompelupaketit sisältävät kaiken tarvittavan, paitsi langat (joita niitäkin saa HioPilta tilattua) ja ompelukoneen. Bomberin tekoon tarvitaan lisäksi myös nepparien kiinnitysleuat. Paketit saapuvat kauniisti silkkipaperiin käärittynä. Ja silkkipaperin voi hyödyntää kaavan jäljentämisessä. 

Ohjeet ompeluun ovat videotuurorialin muodossa. Ohjevideot olivat selkeitä ja ompelu helppoa. Toki bomberi ei valmistunut ihan reilussa 16 minuutissa, minkä video kesti. Olen aika monta kertaa ehtinyt hermoni menettää perinteisten ompeluohjeiden kanssa, tämä tapa oli huomattavasti helpompi. Ei tarvitinut enää pohtia mikä se kumman hakki oikein on.

Minua ilahdutti suuresti huomata että HioPin kankaat on kotimaisia. Siitä iso plussa! Materiaalit vaikuttivat ommellessa varsin mukavilta. Trikoo oli ohutta, mutta kuitenkin napakan oloista. Ja college oli ihan 100% puuvillaa; napakkaa ja helppoa ommella.

Oli tosi kiva suunnitella vaatteiden värejä, kun heidän verkkosivullaan tuotteen kuva muuttui aina valittujen päävärin ja tehostevärin mukaan. Meillähän lasten vaatekaapit näyttävät siltä kuin niihin olisi käynyt yksisarvinen oksentamassa. Löytyy niin paljon kuviollisia vaatteita, kimalluksesta nyt puhumattakaan. Tällaiset lähes yksiväriset ja harmooniset vaatteet ovat todella tervetullut lisä. Ja parasta kaikesta, myös taapero oli erittäin ilahtunut uudesta vaatekerrastaan. Totesi olevansa ISO tyttö! ja kiskoi leggarit ja bomberin ihan itse päälleen, neppareiden kanssa sain vielä vähän avittaa.

Nyt kaavojen ja pakettien koot vaihtelevat 56-116cm välillä, mutta kevään aikana osaan tuotteista on tulossa saataville myös suurempia kokoja. Lisäksi ymmärsin, että värienkin suhteen valikoima olisi kasvamassa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kivaa mahtaa tulla!

*Yhteistyössä: HioPShop / ompelupaketit saatu somenäkyvyyttä vastaan.

Muumeja ja messusuunnitelmia

Jokainen käsitöitä tekevä tietää sen "teen ihan vaan nopeesti tän pienen jutun"-työn. Yleensä mikään ei suju, ja helppo ja nopea venyykin tuntien, jopa päivien projektiksi. Niin kävi tämänkin kanssa. Helppo ja nopea. Periaatteessa joo, mutta lanka loppui useampaan kertaan, myös aluslanka. Neulakin hajosi.

Käyn kerran viikossa ompelemassa kansalaisopiston kurssilla. Yleensä piirrän kaavat ja leikkaan kankaat valmiiksi kotona, koska näin ehdin oikeasti saamaan jotain aikaankin. Kotona ompelemiselle on vaikeaa löytää aikaa ja vaikea löytää ihan tilaakin, jossa ei olisi ylimääräisiä apureita paikalla. Ennen syyslomaa kuitenkin tuli torstai, jolloin totesin iltapäivällä ettei ole kaavoja, eikä kankaita valmiina. Hetken kaivelin kangasvarastoja ja käteen osui miehen minulle kesällä ostama Muumi kernikangas. Nappasin sen mukaan ja päätin tehdä siitä ihan vaan nopeasti korkea, kasseja tai jotain vastaavaa.

Yleensähän tämä suunnittelemattomuus kostautuu. Nyt vaikeuksia tuotti hahmottaa korin kokoa. En ole siis sellaista ennen ommellut. No kori valmistui, mutta en ole vielä ihan varma meneekö purkuun tai jatkojalostukseen, vai jääkö käyttöön ihan tällaisenään.

Päätin vielä koettaa kassin tekoa samaisesta kankaasta. Sen verran opettaja vinkkasi, ettei kahvoja kannata kernikankaasta tehdä. Opiston kierrätyshuoneesta löytyi onneksi vanhoja farkkuja, joista sain hyvät kahvat ja reunaan kauniin kaitaleen. Ompelussa tuli vastaan kaikki mahdolliset vastoinkäymiset. Opin kuitenkin näitä ommellessa tekemään pussissauman. Voi olla että se on aikoinaan yläasteellakin opetettu, mutta se on jo tehokkaasti unohdettu. Tykkään valmiista kassista ja uskon sen olevan juuri hyvä tähän loskaiseen ja kuraiseen aikaan. Me kuljetetaan paljon ostoksia niin vaunujen alla korissa, kuin pyörälläkin, ja harmittavan usein on kuraa niin kassin ulkopuolella kuin tavaroissakin. Tämä kassi on ainakin helppo putsata liasta. Voisi toimia myös hyvin kuraisten vaatteiden kuljettamiseen päiväkodista kotiin.

Nyt alkaa käsityöläisten messukausi ollemaan aluillaan. Olen itse menossa Tampereen kädentaitomessuille, jotka ovat muodostuneet jo minulle ja ystävälleni lähes jokavuotiseksi perinteeksi (joitakin vuosia on jäänyt vauvojen takia välistä). Nyt tarjoutui mahdollisuus lähteä käymään myös viikonloppuna Lahdessa Kätevä&tekevä messuilla. Olin onneksi ja voitin liput Sweet things -blogin arvonnassa. Niinpä suuntaan huomenna esikoisen kanssa katsastamaan Lahden messut. Näille messuille minulla ei ole niin suuria odotuksia, mutta uskon sieltäkin löytyvän yhtä ja toista mukavaa. Ja ennen kaikkea esikoiselle on tärkeää päästä kanssani messuille, tämä onkin meidän yhteinen isojen juttu. Kuopus ja isi jäävät kotiin. Oletteko te innokkaita messuilijoita? Onko kokemuksia Lahden messuilta? Tai muuten hyviä messuvinkkejä?

Kukkasadetta

Eräänä syksyisenä viikonloppuna meidän kotikylällä oli Käpysen pop-up. Pääsin siellä käväisemään ja ihastuin oitis yhteen heidän uutuuksistaan ja onnistuikin saamaan viimeisen metrin suloista kukkasadetta.

Kangas oli niin kaunis, että hirvitti leikata sitä osiksi. Lankoja kun voi aina purkaa, jos neule ei olekaan mieleinen. Kankaan kanssa peruuttaminen on vähän hankalampaa. Onneksi ompelukurssilla sai sopivaa kannustusta ja rohkaisua. Lopputulos on hyvin paljon mieleinen.

Minua aina vähän epäilyttää kirjottaa tänne blogiin ompeluistani, kun olen tätä alunperin pitänyt neuleille ja virkkuille. Pelkään että ompeluni ovat liian yksinkertaisia ja tulee ylipäätänsäkin huijarisyndrooma. Tiedättekö: suutari pysyköön lestissään? Onhan usein neulepostauksissakin "ihan vaan tavallinen" neule, ei välttämättä mitään uutta ja ihmeellistä. Tämä kangas nyt oli niin upea, että päätin kuitenkin uskaltautua näyttämään teille aikaansaannokseni. Ehkä pikkuhiljaa rohkaistun kertomaan teille enemmän ompeluistani.

Olen nyt testaillut myös erilaisia kuvankäsittelyohjelmia, kun PicMonkeyn käyttö ei enää onnistu ilmaiseksi. Onko teillä vinkkejä tähän? Mikä on helppo ja ilmainen ohjelma?

Sukkia lahjaksi ja turbaanipipo

Hyvä ystäväni sai kesällä toisen lapsensa. Haluisin tietysti muistaa häntä pienellä lahjalla. Tällä kertaa pakettiin kääriytyi sukat sekä äidille että vauvalle. Samanlaiset tietenkin!

Sukissa lankana on Regian Arne & Carlos -lanka (väri island). Kokoa sukilla on noin 37/38. Ihan perussukat, mutta mielestäni tällainen kaunis kirjava lanka ei mitään muuta kaipaakkaan.

Vauvan sukat on tehty perinteisellä junasukka -mallilla. Mielestäni tämä on paras malli pienelle vauvalle. Pysyy jalassa myös nillä, joilla muut sukat katoavat jalasta alta aikayksikön. Yhteensä näihin kului lankaa alle 100g. Puikkot oli 2,5mm. 

Ja koska vauvalla on ihanainen isosisko, piti häntäkin muistaa pienellä lahjalla. Päätin viimeinkin testata turbaanipipon tekoa. Tähän löytyy oiva ohje mm. Punatukka&kaksi karhua blogista (klik tästä). On kyllä mainio pipo kaikin puolin.

Yksi sadasta paidasta

Osallistuin Verson Puodin ompelukerhoon heinäkuussa. Tällä kertaa aiheena oli 100 paitaa Puodista. Tavoitteena siis ommella ihan tavallinen paita, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Jujuna oli, että lähettivät osallistujille erilaiset kankaat. Mietin etukäteen jo millainen olisi kiva, ja mistä voisi tehdä kenellekin. Kun paketti saapui, meinasin kiljahdella riemusta. Sain ihanaisen Metsäkukkia -kuosin.

Esikoinen yritti ehdottaa, että hän kyllä tahtoisi tästä itselleen, mutta tällä kertaa tein itselleni. Kerrottakoon, että osallistuin myös kesäkuun ompelukerhoon, mutta ne ompelukset eivät ole vielä päässeet tänne asti. Ja jäihän kangasta vielä hieman ylikin, joten voi olla että esikoinen voi vielä jotain pientä itselleen tästä saada.

 

Kaavana minulla tässä oli Susannan työhuoneen Sussu -tunika. Lyhensin sen paitamittaan ja jätin hupun pois. Tykkään tosi paljon tästä kaavasta, on helppo tehdä ja istuu minulle hyvin. Ja kangas, vaikka onkin joustocollegea, on kuitenkin ohutta ja kauniisti laskeutuvaa. Tykkään lopputuloksesta tosi paljon. Piristää tätä sateista kesää mukavasti.

Ompelukerhossa

Onnistuin saamaan itselleni Verson puodin ompelukerhopaketin ensimmäistä kertaa. Ompelijanahan en ole kaksinen, mutta ajoittain aina into iskee. Suurin ongelma lienee tilan puute (tiedätte varmaan sen, kun ei ole paikkaa  koneille ja keittiönpöydälle ei pienten lasten kanssa auta ompeluita levälleen jättää) ja no taidon sekä ajan. Nyt kuitenkin päätin järjestää aikaa ja ottaa osaa. Oli jännittävää odottaa pakettia ja kangasta. Teema tällä kertaa oli hohtoa uuteen vuoteen 2017. Ja voi mikä ihanuus sieltä paketista paljastuikaan; Sielulintu hopeisena!

 Reipasta suunnittelua ja ajatusten pyörittelyä tein ensimmäiset päivät. Myös panikointia, että miten uskallan edes yrittää ommella noin kaunista kangasta! Osaanko vaihtaa langat saumuriin? yms. Torstaina lasten nukkuessa piirsin ja leikkasin kaavat. Perjantaina leikkasin kankaat ja vaihdoin saumuriin langat. Eilen juoksin heti aamulla ostamaan mustaa joustocollegea, pesin sen ja illalla saumuroin saumat. Tälle päivälle jäikin sitten enää helman viimeistely ja lopputuloksen ihmettely. Ja täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen! Ilmekin sen kertoo; väsynyt, mutta onnellinen.

Kaavana tässä mekossa on Susannan työhuoneen tunikan kaava. Sain tuon kaavan viimeinkin joululahjaksi. Jatkoin helmaa niin pitkälle kuin kangasta riitti. Sielulinnun kaveriksi tein yläosan mustasta joustocollegesta. Tykkään erityisesti myös tuosta pienestä hupusta, kun se asettuu aika kivasta myös alhaalla ollessaankin.

Pupu Tupuna

Jo Lapsena tutustuin Pupu Tupunaan. Ja onneksi nyt myös jälkikasvu hyväksyy Pupu Tupunan lukemistoonsa (lapset, mikä ihana tekosyy!). Meiltä löytyykin varsin mukava pino näitä kirjoja. Ovat ainakin minun lemppareitani. Kun keväällä satuin löytämään Metsolan Pupu Tupuna kangasta, niin pakkohan sitä oli saada.

Ensin siitä syntyi esikoiselle tunika ja rusettipanta. Esikoinen oli ihan ihastuksissaan "äiti, sie oot tehnyt tähän tällaisen hienon kauluksenkin! Ihan kuin kaupastaa!". Vaikkei olekaan ihan kuin kaupasta, niin ilahduin kyllä suuresti tästä yllättävästä palautteesta.

Paidan kaava on Ottobren 3/2016 Funny Fringes ilman hapsuja. Pitänee ensi kerralla muistaa kääntää helmaa vähän reilummalla kädellä, niin ei rullaa niin paljoa. Ja legginsitkin ovat joskus keväällä itse tehdyt. Kaava Noshin, samoin kangas.

Norsuja ja karhuja

Tähän asti olen taiteillut aina tarvittaessa vaunujen suojaksi harson pyykkipojilla. Eihän se kaunis toki ole ollut, mutta ajanut asiansa varsin hyvin.

Sain hetken omaa aikaa ompelukoneen seurassa ja onnistuin kuin onnistuinkin omplemaan vaunuverhon. Sirkkoja en edes reikiin lähtenyt yrittämään, vaan tein napinlävet. Nekin piti tosin ompelukoneen ohjekirjan kanssa opetella.

Nyt kelpaa vauvan uinalla, kun karhut ja norsut ovat vartiossa.

Ensimmäisiä kertoja

Tämä on ensimmäinen itselleni ompelema vaate aikuisena. Ensimmäistä kertaa käytin myös kaksoisneulaa. Sitä tosin en vielä(kään) osaa kotikoneelle laittaa, mutta tulipa sillä kyllä mukavaa jälkeä.

Lisäksi ensimmäistä kertaa suostuttelin pikku askartelijan käyttämään kameraa. Tuli aika taiteellisia rajauksia ja kuvakulmia. Vai mitä tuumaatte :)

Kangas on Noshin Vilske ja kaava saatu paikallisen Taito -talon omplelukurssilta. Hyvä peruskaava, teen varmasti vielä lisää tunikoita sillä itselleni. Ehkä täytyy kuitenkin hieman kaventaaseuraavaan kertaan.

Kevätjuoksuihin

Nämä ovat omasta mielestäni onnistuneimmat ompelut tältä keväältä. Ihastuin tuohon seeprakankaaseen (Nosh) heti ensisilmäyksellä. Toivon että saan vielä ommeltua itsellenikin jotakin tästä kankaasta.

Tunikan kaava on Ottobresta (kevät 1/2014), Owl Princess. Tein pieniä muokkauksia kaavaan.

 Lippapipon pallokangas on ostettu Tyyne-Esteristä, sisäpuolella myös pinkkiä kangasta. Ja kaava erinomainen Noshin lippapipon kaava. Onnistuu tosi kivasti näin aloittelijaltakin, näitä tulen vielä tekemään lisää.

minä sydän salmiakki

Olen rakastanut salmiakki lapsesta asti. Lauantaipussissa parasta oli ne pienet salmiakkinallet ja lätkäliiga -karkit. Toki muukin makea maistui, mutta salmiakin voittanutta ei ollut, eikä ole.

Näin jokunen aika takeperin Novita knitsissä ihanan salmiakki-laukun. Sellainen oli saatava työn alle heti myös itselle! Pussukka on tehty kirjovirkkaamalla ja tuossa alkuperäisessä mallissa oli käytetty sukkalankaa, mutta mie totesin puuvilla olevan parempaa tähän tarkoitukseen.

 

Ja koska intouduin niin suuresti tästä, päätin kerrankin tehdä viimeisen päälle. Pussukassa on vuori ja jopa vetoketju. Tosin vetoketjun paikalleen saaminen oli kyllä työn ja tuskan takana, en osannut kuvitella sitä niin vaikeaksi. Olin ostanut tuollaisen koristevetoketjun, koska "se on paaaaljon helpompi kiinnittää" kuin perinteinen. No jos on, niin kyllä se perinteisen vetoketjun paikalleen saaminen on sitten täysin mahdotonta! Kokoa pussukalla on sen verran että sinne mahtuu helposti puhelin ja yhtä sun toista muutakin. 

  

Salmiakki -pussukka

Ohje: Inspiraatiota saatu Novita Knitsistä (täältä), toteutus oma

Lanka: Catania

Menekki: 58g

Koukku: 3

Muuta: Ihana, ihana, ihana!

viiksiä ja vauvoja

Olen nyt säännöllisesti käynyt ompelemassa ja voi sitä suurta riemua, kun oikeasti saan tehtyäkin siellä vaatteita. Pääsäntöisesti olen ommellut pikkuaskartelijalle perusvaatteita, mutta nyt testasin myös vauvanvaatteiden tekoa.

Laskin tässä eilen että meillä on ystäväpiirissä melkoinen vauvabuumi tulossa, ainakin 6 vauvaa ennen syyspimeitä ja yksi on jo syntynyt! Joten voi olla että näitä vauvan vaatteita täällä vielä näkyy ja myös vauvaneuleita.

Onhan näitä kiva tehdäkin, ovat niin suloisia. Ja neuleetkin valmistuvat mukavasti niin pikkuruisille ihmisille. Nämä on ommeltu Ottobren kaavalla (pienin muutoksin), koko noin 50-60cm. Ja tuo viiksikangas oli vastustamaton! Housut ovat jo päässeet käyttöön, on kuulemma oiva malli!

Onnistumisen riemua ja juhlahumua

Tämän vuoden tavoitteeksi olen ottanut harjoitella ompelukoneen käyttöä. Aiemmasta viisastuneena en edes kuvitellut opettelevani sitä itse, vaan ilmoittauduin kurssille. Ja kuulkaapas, sain valmiiksi yhden työn jo ensimmäisen illan aikana! Valitsin tarkoituksella alkuun mahdollisimman helpon työn. Tein tällaisen viirinauhan pikkuaskartelijan synttäreille. Ja voi sitä onnistumisen riemua kun sain valmista!

Muitakin koristeita tuli juhlia ajatellen tehtyä. Nämä pompomit oli tosi hauskoja tehdä. Ja mielestäni varsin kauniitakin. Yhdestä unohdin tehdä reunakuviot, mutta kaunis siitäkin tuli, vaikka vähän erilainen.

Ja vielä loppuun pieni vilautus juhlapöydästä. Helppoakin helpomi jäädytetty juustokakku etualalla. Voi tehdä niin maidottomana kuin gluteenittomanakin. Ja maistuu erinomaisesti kaikille!

Oli ilmeisesti rankat juhlat. Pikkuaskartelija sairasti koko alkuviikon ja nyt vuorossa olen minä. No onneksi näitä juhlia ei ole kuin kerran vuodessa :)

Maatuskakassi

Miulla on uusi ihana kassi! Ja mikä ihmeellisintä: olen ommellut sen ihan itse. Aivan mahtavaa!
I have new lovely bag! And I have sewn it myself, I cannot believe it!

En voi kehua että tämän tekeminen olisi sujunut ihan mallikkaasti (arrrg, miksi kukaan ei kertonut kuinka vaikeaa voi olla leikata kangasta suoraan?!?), mutta lopputulos on hieno. Ja voisin tehdä tämän uudelleenkin.

I cannot say that it was very easy to make, but I am happy with the result. And I could do it again.

Tilasin kassin kangaspaketin ennen joulua Susannan työhuoneelta, harmi etteivät nämä kangaspaketit ole Susannan normaalivalikoimassa.

I bought fabrics for this bag from Sussannan Työhuone.