Yksi sadasta paidasta

Osallistuin Verson Puodin ompelukerhoon heinäkuussa. Tällä kertaa aiheena oli 100 paitaa Puodista. Tavoitteena siis ommella ihan tavallinen paita, ilman mitään ihmeellisyyksiä. Jujuna oli, että lähettivät osallistujille erilaiset kankaat. Mietin etukäteen jo millainen olisi kiva, ja mistä voisi tehdä kenellekin. Kun paketti saapui, meinasin kiljahdella riemusta. Sain ihanaisen Metsäkukkia -kuosin.

Esikoinen yritti ehdottaa, että hän kyllä tahtoisi tästä itselleen, mutta tällä kertaa tein itselleni. Kerrottakoon, että osallistuin myös kesäkuun ompelukerhoon, mutta ne ompelukset eivät ole vielä päässeet tänne asti. Ja jäihän kangasta vielä hieman ylikin, joten voi olla että esikoinen voi vielä jotain pientä itselleen tästä saada.

 

Kaavana minulla tässä oli Susannan työhuoneen Sussu -tunika. Lyhensin sen paitamittaan ja jätin hupun pois. Tykkään tosi paljon tästä kaavasta, on helppo tehdä ja istuu minulle hyvin. Ja kangas, vaikka onkin joustocollegea, on kuitenkin ohutta ja kauniisti laskeutuvaa. Tykkään lopputuloksesta tosi paljon. Piristää tätä sateista kesää mukavasti.

Ompelukerhossa

Onnistuin saamaan itselleni Verson puodin ompelukerhopaketin ensimmäistä kertaa. Ompelijanahan en ole kaksinen, mutta ajoittain aina into iskee. Suurin ongelma lienee tilan puute (tiedätte varmaan sen, kun ei ole paikkaa  koneille ja keittiönpöydälle ei pienten lasten kanssa auta ompeluita levälleen jättää) ja no taidon sekä ajan. Nyt kuitenkin päätin järjestää aikaa ja ottaa osaa. Oli jännittävää odottaa pakettia ja kangasta. Teema tällä kertaa oli hohtoa uuteen vuoteen 2017. Ja voi mikä ihanuus sieltä paketista paljastuikaan; Sielulintu hopeisena!

 Reipasta suunnittelua ja ajatusten pyörittelyä tein ensimmäiset päivät. Myös panikointia, että miten uskallan edes yrittää ommella noin kaunista kangasta! Osaanko vaihtaa langat saumuriin? yms. Torstaina lasten nukkuessa piirsin ja leikkasin kaavat. Perjantaina leikkasin kankaat ja vaihdoin saumuriin langat. Eilen juoksin heti aamulla ostamaan mustaa joustocollegea, pesin sen ja illalla saumuroin saumat. Tälle päivälle jäikin sitten enää helman viimeistely ja lopputuloksen ihmettely. Ja täytyy sanoa että olen tosi tyytyväinen! Ilmekin sen kertoo; väsynyt, mutta onnellinen.

Kaavana tässä mekossa on Susannan työhuoneen tunikan kaava. Sain tuon kaavan viimeinkin joululahjaksi. Jatkoin helmaa niin pitkälle kuin kangasta riitti. Sielulinnun kaveriksi tein yläosan mustasta joustocollegesta. Tykkään erityisesti myös tuosta pienestä hupusta, kun se asettuu aika kivasta myös alhaalla ollessaankin.