lauantai 15. syyskuuta 2018

Tunika viileämmille ilmoille

Minulla oli ilo koeneuloa viime marraskuussa tämä tunika tyttärelleni. Tässä neuleessa on vaan sitä jotain. Malli ei muodoltaan ehkä ole se tavallisin neuleen malli, mutta toimii loistavasti ainakin lapsella, joka kieltäytyy käyttämästä muita housuja kuin legginsejä. Luulen että tällainen olisi mieluisa myös perheemme pienimmälle. Ja tuo pitsineule on niin hurmaavan kaunis.


Ja vaikka neule onkin pitsiä, niin on se silti varsin lämmin. Tätä on käytetty viime talven aikana todella paljon ja myös nyt ilmojen viiletessä on se kaivettu kaapista jo esiin. Miten lie unohtunut laittaa tämäkin tänne blogiin, vaikka on monessa mielessä tosi onnistunut neule. Harvinainenkin kun on sekä neuloja että saajan mieleen. Meillä ei useinkaan esikoisen kanssa maku nimittäin kohtaa :D


Talven paras neuletunika lapselle 
Ohje: Georgina Peplum top (löytyy tällä nimellä ravelrystä)
Lanka: Drops Extra Fine Merino
Menekki: 376 g 
Koko: 5-6 vuotiaan koolla tehty
 
 
Varmaan se on nyt täällä blogin puolella toivotettava syksy ja viimat tervetulleiksi. Joko olette muut aloittaneet kylmempiin ilmoihin varustautumisen? Vai vasta tarpeen mukaan?

lauantai 17. maaliskuuta 2018

HioP! Wannabe ompelijan unelma

Olen ollut jo pitkään varsin kiinnostunut ompelusta. Tai peruskoulussa ompelin vielä paljon ja mielelläni, mutta sen jälkeen kului vuosia, että lyhensin housutkin silitettävällä liimanauhalla. Jossain vaiheessa ompelukone alkoi taas kiinnostaa. Viimeisen parin vuoden aikana olen pikkuhiljaa lämmitellyt suhdettani ompelukoneen kanssa. Niinpä meinasinkin ratketa riemusta, kun sain alkuvuodesta mahdollisuuden testata HioPin ompelupaketteja.*


Valitsin testiin bomberin ja legginsit. Ompelupaketit sisältävät kaiken tarvittavan, paitsi langat (joita niitäkin saa HioPilta tilattua) ja ompelukoneen. Bomberin tekoon tarvitaan lisäksi myös nepparien kiinnitysleuat. Paketit saapuvat kauniisti silkkipaperiin käärittynä. Ja silkkipaperin voi hyödyntää kaavan jäljentämisessä. 


Ohjeet ompeluun ovat videotuurorialin muodossa. Ohjevideot olivat selkeitä ja ompelu helppoa. Toki bomberi ei valmistunut ihan reilussa 16 minuutissa, minkä video kesti. Olen aika monta kertaa ehtinyt hermoni menettää perinteisten ompeluohjeiden kanssa, tämä tapa oli huomattavasti helpompi. Ei tarvitinut enää pohtia mikä se kumman hakki oikein on.


Minua ilahdutti suuresti huomata että HioPin kankaat on kotimaisia. Siitä iso plussa! Materiaalit vaikuttivat ommellessa varsin mukavilta. Trikoo oli ohutta, mutta kuitenkin napakan oloista. Ja college oli ihan 100% puuvillaa; napakkaa ja helppoa ommella.


Oli tosi kiva suunnitella vaatteiden värejä, kun heidän verkkosivullaan tuotteen kuva muuttui aina valittujen päävärin ja tehostevärin mukaan. Meillähän lasten vaatekaapit näyttävät siltä kuin niihin olisi käynyt yksisarvinen oksentamassa. Löytyy niin paljon kuviollisia vaatteita, kimalluksesta nyt puhumattakaan. Tällaiset lähes yksiväriset ja harmooniset vaatteet ovat todella tervetullut lisä. Ja parasta kaikesta, myös taapero oli erittäin ilahtunut uudesta vaatekerrastaan. Totesi olevansa ISO tyttö! ja kiskoi leggarit ja bomberin ihan itse päälleen, neppareiden kanssa sain vielä vähän avittaa.


Nyt kaavojen ja pakettien koot vaihtelevat 56-116cm välillä, mutta kevään aikana osaan tuotteista on tulossa saataville myös suurempia kokoja. Lisäksi ymmärsin, että värienkin suhteen valikoima olisi kasvamassa. Jään mielenkiinnolla odottamaan, mitä kivaa mahtaa tulla!

*Yhteistyössä: HioPShop / ompelupaketit saatu somenäkyvyyttä vastaan.

perjantai 2. maaliskuuta 2018

Sukka-Finlandia takana -miltä nyt tuntuu?

Vaikka en ole vielä tänne saanut kaikkia sukkia kuvattua, niin kyllä vaan neuloin Sukka-Finlandian kaikki 6 etappia. Olipa mukava rupeama! Toki olisi ollut ihanaa osallistua niin, että olisi voinut keskittyä aina ohjeen ilmestyttyä vain neulomiseen, mutta tulihan ne sukat valmiiksi näinkin. Ja opin paljon uutta.


Ehkä suurimmaksi suosikkini uusista oppimistani asioista on neuloen silmukointi. Muille ehkä jo tuttu juttu, mutta miulle uusi ja voi että miten näppärää! Tätä tulen varmasti käyttämään jatokossa paljon. En ollut aiemmin myöskään käyttänyt helmiä neuleissa. Nyt tuli kokeiltua sekin, ei ollut vaikeaa. Ainakin huiveissa voisi tätä jatkossa hyödyntää. Latvian braid -koristeraidan onnistuin tekemään ensimmäistä kertaa. Olen joskus aiemmin yrittänyt, mutta ei siitä mitään tullut, onneksi nyt onnistuin!  Lisäksi en ollut koskaan edes ajatellut että sukan reunankin voisi päätellä i-corena, muissa neuleissa olen tätä kyllä käyttänyt. Trapetsilla -sukkien ohjeen nähdessäni meinasi iskeä pakokauhu, mutta eivät ne vaikea olletkaan! Monta uutta juttua niissä kyllä oli, kuten kuvio kantapäässä.


Erityisen mahtavaa minusta on, että Sukka-Finlandian osallistumismaksut menevät hyväntekeväisyyteen. Koko summa lahjoitetaan Punaiselle Ristille. Mikäpä olisikaan parempaa kuin saada varsin edulliseen hintaan mahtavia sukkamalleja neulottavaksi ja samala lahjoittaa rahaa hyväntekeväisyyteen! Suuri kiitos tämän mahtavan kisan järjestäjille ja ohjeiden suunnittelijoille! Toivottavasti vastaavaa järjestetään tulevaisuudessakin. Joko muilla on Sukka-Finlandian sukat valmiina? Miten meni?

keskiviikko 14. helmikuuta 2018

Ihanaa ystävänpäivää!

Mikäpä voisikaan ilahduttaa enemmin kuin ihana perinteinen ystävänpäiväkortti? Nykyisin tahtoo perinteisten postikorttien määrä jäädä aika vähäiseksi, niin lähetettyjen kuin vastaanotettujenkin. Vaan nytpä sainkin ihanan kortin blogisisareltani Optimismia ja energiaa -blogin Katjalta. Ja kuoresta löytyi kortin lisäksi vielä herkullinen Geisha suklaalevy. Tätä tummaa versiota en ole vielä maistanutkaan. Kiitos tästä ihanasta ystävänpäivän yllätyksestä Katja!

Itse lähetin kortin puolestani blogisisarista Lumisiivet -blogin Katille. Pienen pähkäilyn jälkeen päädyin askartlemaan tällaisen villasukkakortin. Katin blogistakin löytyy suloisia neuleita, niin arvelin hänen ilahtuvan neuleaiheista kortista. Lisäksi viime aikoina olen neulonut niin paljon sukkia, etten voinut vastustaa samaa teemaa myös tässä. Ja näin pikkuruinen sukkahan valmistui nopeasti. Kortit on lähetty blogisisarien ryhmän ystävänpäivätempauksena.


Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka
joka saa minut hymyilemään.
Ota kädestä kiinni tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.

Minä olen vielä pikkuinen ja siksi tahtoisin
oppia tään maailman paljon paremmin.
Ja kun mä sitten joskus olen aikuinen
niin toivon että oppimasta koskaan lakkaa en.

Minun ystäväni on kuin villasukka,
joka talvella lämmittää.
Ja minun ystäväni on kuin niitynkukka,
joka saa minut hymyilemäään
Ota kädestä kiinni,
tule kanssani rantaan,
vien sinut katsomaan,
miten aurinko laskee puiden taakse
ja saa taivaan punertamaan.
(Petri Virtanen)

Ihanaa ystävänpäivää sinulle!

lauantai 10. helmikuuta 2018

Virkattuja pussukoita



Tein kahdelle ystävälleni muistamiseksi pienet virkatut pussukat. Nämä ovat sopivan kokoisia toimiakseen kosmetiikan säilyttämisessä, mutta käyvät mainiosti myös esimerkiksi kännykän kuljettamiseen. Näiden pussukoiden virkkaaminen oli oikein mukavaa hommaa, toimi erinomaisesti myös matka/luentotyönä. Ohje tällaiseen kukalliseen virkattuun pussukkaan löytyy Prinsessajuttu -blogista . Itse en ohjetta ihan noudattunut, vaan lähinnä katsoin vähän suuntaviivoja.


Tämän vaalenpunaisen vuoritin puuvillalla. Se kyllä teki tästä vielä paljon huolitellumman oloisen. Vaaleanpunaisessa lankana käytin Dropsin I love you 7 -lankaa. Tätä lankaa olen joskus tilannut isomman erän eri väreissä, olen kai ajatellut virkkaavani peiton niistä. 


Tämä Lila on hieman vaalenpunaista suurempi kooltaan. Olisikohan vetoketjun pituus ollut 20cm tässä. Tämän jätin vuorittamatta. Lankana tässä oli Blend Bamboo, joka on ihanan pehmoinen lanka käsitellä. Seuraavaksi haluaisin koittaa tällaisen pussukan tekoa niin, että aloitan virkkaamisen vetoketjusta. Ehkä myös kirjovirkattuna. Kukan asemasta pussukan voisi myös koristella perhosilla. Ideoita ainakin tuntuu taas riittävän, katsotaan mitkä pääsevät toteutukseen asti!

tiistai 30. tammikuuta 2018

Sukka-Finlandia: Kuvastin



Sukka-Finlandian toinen etappi oli Veera Välimäen suunnittelema Kuvastin. Malli on kaunis, mutta helpohko neuloa. Näiden neulominen oli oikeasti mukavaa. Toki mukavaa on ollut kaikkien Sukka-Finlandia mallien neulominen, mutta osassa on ollut hieman enemmän haastetta ja huomaan että minulle ohjeiden lukeminen on ajoittain haastavaa (en siis malta lukea niitä, vaan teen).


Tämä on muuten ensimmäinen Välimäen julkaisema sukkaohje. Toivottavasti ei kuitenkaan viimeinen. Neuloin nämä Nalle -langasta puikoilla 2,5mm. Lankaa kului 71grammaa. Kooltaan nämä ovat noin 37/38. Ohje julkaistiin juuri joulun alla ja haastavasta ajankohdasta huolimatta neuloin sukat valmiiksi ennen joulua. Oli ehkä ihan hyvä, ettei tämä toinen etappi ollut  se kaikkein vaikein. 


Sukat kuvattiin joulupäivänä vanhempieni luona. Ja voi tuota ihanaa aurinkoa! Meillä ei nimittän loppuvuodesta juuri aurinkoa ollut. Paikallislehdet uutisoivat, että aurinko näyttäytyi joulukuun aikana noin puolen tunnin ajan paikallisella säänmittausasemalla. Ei siis ihme, että syksy tuntui synkeältä. Onneksi nyt suuntana on jo kevät ja valon määrän lisääntymisen huomaa jo nyt.


Joko odotat kevättä ja lisääntyvää valoa, vai onko talvi ja lempeä pimeys parasta?

sunnuntai 21. tammikuuta 2018

Sukka-Finlandia: In Memoriam



Itsenäisyyspäivänä alkoi varmaan eniten suomalaisia neulojia tänä talvena innostanut tapahtuma, eli Sukka-Finlandia. Tokihan minäkin lähdin innolla mukaan neulomaan sukkia. Kisassahan on mahdollista kisata kahdessa eri sarjassa: nopeudessa ja luovuudessa.


Ensimmäinen ohje on Tiina Kuun suunnittelema In Memoriam. Tämä kirjoneulemalli sopii hyvin sekä miehille että naisille. Itse tykkäsin kovasti kantapäistä, jotka oli toteutettu hieman tavallisesta poikkeavalla tavalla. Mieskin kovasti tykästyi näihin ja toivoi jo itselleen myös sukkia tällä mallilla.


Neuloin sukat heti ohjeen ilmestymisen jälkeen, mutta ei minun tahdilla ole asiaa palkintosijoista kisaamiseen. Työt ja perhe eivät oikein sovi kellon ympäri neulomiseen. Näiden neulomiseen meni pari kolme päivää. Kiva kyllä, kun ei jää sukat roikkumaan. Minä yleensä kärsin toisen sukan syndroomasta. Minulle nämä sukat ovat hieman liian suuret ja valitettavasti se myös näkyy kuvissa. En kuitenkaan löytänyt sopivaa jalkaa kuvattavaksi, joten näillä mennään.


In memoriam:
Ohje: In memoriam (Tiina Kuu)
Lanka: Kaupunkilanka: Rautatie
Puikot: 2,25mm
Menekki: 82g
Koko: n.39


lauantai 6. tammikuuta 2018

Villasukkien vuosi - Onkiveneet

Minulla oli ilo koeneuloa syksyllä Niina Laitisen uuden Villasukkien vuosi -kirjan yhdet sukat. Kirjahan ilmestyi loppuvuodesta, juuri hieman ennen joulua. Ja käsittääkseni 1. painos on jo loppuunmyyty. Enkä varsinaisesti ihmettele miksi. Seuraava painos pitäisi tulla ulos viikolla 4. Ehkäpä minäkin onnistun silloin ostamaan omani.


Kirjasta löytyy niiden Niinan kuuluisimpien kauniiden kirjoneulesukkien lisäksi, myös palmikko- sekä pitsisukkia. Ja malleja löytyy ohkaisille kuin paksummillekin sukkalangoille. Vähintäänkin jokaiselle jotakin.


Onkiveneet oli mukava malli neuloa. Lopputuloksena sainkin varsin kauniit sukat. Erityisesti pidän kantapäistä, joissa kuvio jatkuu aina alas asti. 


Näihin sukkiin valitsin langaksi kaapin syövereistä löytyneen kerän vanhaa Novitan Tico Tico -lankaa. Puikot oli kokoa 2,5 mm, löysän neulojana pykälää pienemmät olisi voineet olla parempi valinta. Näistä tuli noin kokoa 38. Lankaa sukkiin kului 51 grammaa.

Joko olet päässyt tutustumaan Villasukkien vuosi -kirjaan? Mikä on sinun suosikki malli kirjasta?